Kenen Helsinki – 2020-luvulla?

Arkkitehtiopiskelijat Vilhelm Helander ja Mikael Sundman kirjoittivat vuonna 1970 ilmestyneen pamfletin Kenen Helsinki, jossa arvosteltiin suuryritysten ja liike-elämän ehdoilla tehtävää kaupunkikehitystä, kaupunkisuunnittelun tehokkuusajattelua sekä vanhojen arvorakennusten purkuvimmaa. Kun rakennustoiminta Helsingissä on kohonnut liki 1970-luvun tasolle ja kiinteistökehityshankkeet houkuttelevat pääomia näinä nollakorkojen aikana, ja monet 1970-luvun pamfletin teemoista tuntuvat jälleen valitettavan ajankohtaisilta. Paine rakentamiseen aiheuttaa yhteentörmäyksiä luontoarvojen ja kulttuuriympäristön kanssa, eikä aina ole selvää, kenen ehdoilla suunnitelmia edistetään: kaupunkilaisten vai kiinteistösijoittajien. (Lämmin lukusuositus muuten Kenen Helsinki -teokselle. Jo kirjan Wikipedia-artikkeli on melkoinen ajankuva maan tavasta)

Viime viikkoina erityisesti Helsingin keskustan kehityshankkeet ja niihin liittyvät valmisteilla olevat kilpailut ovat aiheuttaneet runsaasti julkista keskustelua ja kriittisiäkin puheenvuoroja. Kuluvalla viikolla kaupunkiympäristölautakunta teki päätöksen Eteläsataman alueen kehitysvarauksesta laatu- ja konseptikilpailua varten. Mistä on kyse?

Eteläsataman kehittäminen on yksi valtuustokauden alussa sovituista strategisista kärkihankkeista. Kaikki valtuustoryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä takapihamainen ja parkkipaikkojen valtaama alue kaipaa uudistamista. Lisäksi aluetta on esitetty uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon sijaintipaikaksi (konseptisuunnitelmaluonnos 2019) ja museorakennus on osa Eteläsataman kehityshanketta.

Vasemmiston näkökulmasta huolena on kuitenkin Eteläsataman alueen kilpailun toteutustapa: laatu- ja konseptikilpailussa, joka tunnetaan tavallisemmin suunnittelu- ja toteutuskilpailuna, osallistujina ovat hankkeen toteuttava sijoittaja tai rakennusyhtiö ja sen palkkaama suunnittelutoimisto. Mallia on käytetty viime vuosina esimerkiksi Redin ja Triplan kilpailuissa. Kilpailumuoto tuottaa loppusuoralle vain muutaman, pahimmillaan yhden, ehdotuksen. Kilpailijoiden tavoitteena on taloudellisesti heille tuottoisan kilpailuehdotuksen laatiminen – ei pääasiallisesti kaupunkitilan laatu, jonka toki kaupunki pyrkii useilla reunaehdoilla turvaamaan.

Vaihtoehtona ehdotetulle kilpailumuodolle olisi voinut toimia vaikkapa alueesta järjestetty avoin arkkitehtuurikilpailu, jonka perusteella kaupunki olisi käynnistänyt alueen kaavoituksen ja lopulta luovuttanut tontit eri toimijoille esimerkiksi tontinluovutuskilpailuin. Tämän järjestelyn hyvä puoli on sen läpinäkyvyys sekä se, että suunnittelun lähtökohtana olisi puhtaasti kaupunkitilan laatu ja alueen viihtyisyys.

Suunnittelu- ja toteutuskilpailun puutteista huolimatta Arkkitehtuuri- ja designmuseon toteuttaminen on sidottu juuri tähän kilpailumuotoon. Museokonsepti on rakennettu siten, että Helsingin kaupunki ja valtio pääomittavat perustettavaa museosäätiötä, mutta eivät rahoita museorakennuksen rakentamista. Tarkoituksena on, että suunnittelu- ja toteutuskilpailun voittaja toteuttaa museorakennuksen, johon museo sitten tulee pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi. Näin ollen täysin pohjaesityksestä poikkeavan kilpailutavan esittäminen ei ollut mahdollista sulkematta samalla ovea museon rakentamiselta.

Teimme kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa kuitenkin vastaesityksen, jonka mukaan aluekilpailua olisi edeltänyt museorakennuksesta käytävä yleinen arkkitehtuurikilpailu. Tämä olisi nähdäksemme turvannut merkittävän julkisen rakennuksen aseman Eteläsataman alueella ja toiminut laadullisena kirittäjänä muun alueen suunnittelulle. Vasta tämän jälkeen olisi toteutettu ehdotetun kaltainen kilpailu Eteläsataman alueesta. Ehdotuksemme ei kuitenkaan saanut muista ryhmistä kannatusta, joten keskitymme hankkeen seuraavissa vaiheissa vaikuttamaan alueen laatutasoon, kun alueen suunnitteluperiaatteet ja kilpailuohjelma aikanaan tulevat lautakunnan päätettäväksi.

Helsinkiä on läpi vuosikymmenten ja -satojen rakennettu niin yksityisellä kuin julkisellakin rahalla, mutta rahoittajasta riippumatta rakennukset jäävät osaksi meidän kaikkien yhteistä kaupunkitilaa ja -kuvaa. Kysymys kuuluu, kenen lähtökohdista ja kenen tarpeisiin yhteistä Helsinkiämme kehitetään?

Mia Haglund ja Noora Laak
Vasemmistoliiton edustajat kaupunkiympäristölautakunnassa



— Lue lisää

24 syyskuun, 2020 | Tiedotteet

Heinäluoma ja Vuorjoki: Staran ulkoistaminen uhkaisi Helsingin pitkäjänteistä ympäristönhoitoa

7 heinäkuun, 2020 | Tiedotteet

Tiedote: Vasemmistoliiton ryhmäjohtajat vaativat kovia toimia siivoojien olojen parantamiseksi ”Kuntien lopetettava sopimukset riistoyhtiöiden kanssa”

17 kesäkuun, 2020 | Uncategorized

Anna Vuorjoki ryhmäpuheessa budjetin lähetekeskustelussa: ”Ensi vuonna tarvitsemme elvyttävää talouspolitiikkaa”