ANNA VUORJOKI (s. 1976) on Helsingin Oulunkylässä asuva kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä HUS:n hallituksen jäsen. Ammatiltaan Vuorjoki on koulupsykologi. Hän harrastaa luovaa kirjoittamista ja on kiinnostunut taiteesta kaikissa muodoissa.
Mielestäni Helsinki tarvitsee erityisesti inhimillisyyttä päätöksentekoon. Mielenterveyspalveluissa, neuvoloissa tai vanhustenhoidossa on oltava tilaa ihmisten aitoon kohtaamiseen, eikä näitä palveluita voi johtaa vain talouselämän opein. Meidän on uskallettava nähdä, mitä hyvä hoito lapsille, vanhuksille tai sairaille tarkoittaa, ja käyttää siihen rahaa. Työntekijöitä ei saa ajaa säästöjen nimissä niin äärirajoille, ettei heille jäisi aikaa kuunnella ihmisten tarpeita tai pitää huolta omasta jaksamisestaan.
Politiikassa minulle tärkeintä on puolustaa mielenterveyspalveluita, tasa-arvoista koulua ja sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuutta. Kaupunginvaltuustossa olen perehtynyt ja panostanut erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ja puolustanut niin lasten ja perheiden palveluita, lähineuvoloita, omaishoitajien tukia, psykiatrista hoitoa kuin hyvää vanhustenhoitoakin. Toinen minulle tärkeä teema on koulutus ja kasvatus. Mielestäni peruskoulussa jokaisen lapsen on tärkeää saada omien kykyjensä ja tarpeidensa mukaista opetusta riippumatta siitä, mitkä ovat hänen oppimisedellytyksensä, äidinkielensä, etninen taustansa tai sukupuolensa. Pidän myös välttämättömänä, että ilmasto- ja ympäristöasiat otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa.
Politiikassa onnistuu parhaiten, kun jaksaa tehdä töitä pitkäjänteisesti tärkeiden asioiden eteen. Minua itseäni on auttanut vahva osaaminen sote-asioissa ja huolellinen perehtyminen käsiteltäviin kysymyksiin: kun tiedän, mistä puhun, tuottaa se uskottavuutta myös muiden poliitikkojen silmissä. Pikavoittoja on harvoin tarjolla, ja sen sijaan pientenkin saavutusten taustalla on usein tuntikausia tiedon etsimistä, neuvottelemista, viestimistä, kaupunkilaisten kanssa keskustelemista ja kulisseissa tapahtuvaa vaikuttamistyötä. Politiikassa ei pidä lannistua häviöistä ja siitä, että tärkeiden asioiden saaminen läpi vaatii usein vuosien ponnistelua. Usein samoja tavoitteita on pidettävä esillä pitkään, ennen kuin niille löytyy vastakaikua.
